Koska oon hyvin impulssiivinen ihminen tunnen kaikki tunteet tosi vahvasti, jos joku asia menee hyvin ja on syytä iloita niin oon sitten TOSI iloinen. Se on sitten aitoa iloa ja hymyä, mutta vastaavasti surut ja suuttumus on HYVIN voimakkaita tunteita. Sit kun menee oikeesti tunteisiin niin tuntuu et galaxit vois räjähtää, sit oon niinku oikeesti vihainen ja mitä läheisempi ihminen on kyseessä, sitä helpompi on sanoa vaan kaikki tuntemukset.
Ja jos mun somea seuraa, vois olettaa et oon monesti pahalla päällä. Kyse voi kuitenkin olla ihan pienestä jutusta ja kihisen kiukusta maximissaan tunnin tai pari. Hetken tuntuu et koko päivä olis perseestä. Fakta kuitenkin on, että ne fiilikset voi kadota yhtä nopeasti kuin tulivatkin.
Loppupeleissä päivä oli kuitenkin hyvä, aamun fiiliksien jälkeen.
Pakkasin laumani autoon ja otettiin suunnaksi Loviisa. Lähdin tapaamaan Heidiä ja Heidin koiria Wuttua ja Yarzya. Wuttu, amstaffi, oli mulle ihan uusi tuttavuus, mutta dalmatiankoira Yatsyn olen jo aiemmin tavannut.
Heidi on kuvannut mun koiria monesti aiemmin ja tänään vaihdoimme osia, mä kuvasin Heidin koiria. Omani olivat sen aikaa autossa, koska Wuttu ei todennäköisesti olisi hörökorvia arvostanut. Se ei suinkaan haitannut, sillä sain itse Wutusta uuden kamun!
Kiertelimme normit kuvauspaikat Heidin kanssa, eikä kommelluksilta tälläkään kertaa vältytty.
Seuraavaksi muutama otos tältä päivältä...
 |
| Ihana Wuttu <3 |
Kuvailujen jälkeen lähdimme lenkille metsään. Yatzy sai mun tiimistä uudet ystävät ja tyypit tulikin kivasti juttuun. Furi ja Pele rakastuivat pilkkuiseen kaveriin ja Hukka nyt meni omia menojaan, oli kuitenkin ihan tuttavallinen Yatzya kohtaan.
Oli kyllä mieltä virkistävää pitkästä aikaa itse kuvata ja käsitellä kuvia. Tämä harrastus on jäänyt aivan liian vähälle! Pitänee aktivoitua ja alkaa taas käyttämään mielikuvitusta.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
-Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti