Viikko sitten saatettiin näyttelyvuosi 2019 loppuun. Messari on kyllä joka vuosi pakko kokea, vaikka sitten ilman omaa koiraa. Tänä vuonna olin ilman Peleä liikenteessä, mutta ystävien seura ja belgikehien katsominen on se juttu!
Olin molempina päivinä menossa mukana, onneksi oli Rita kaverina automatkoilla. Lauantai oltiin ihan rauhakseen ilman koiria ja lähes nautittiin vain olostamme.
Lauantain aloitimme Helsinki Winner Puppy showsta, koska olin siellä handlaamassa tervu nartun No-How Just Look At Me. Hitti oli vasta paria päivää aiemmin täyttänyt 5kk, että ikä riitti juuri ja juuri näytelmiin. Meininki oli kyllä ihan sen mukaista. :D Hitti kuitenkin palkittiin luokkavoitolla ja kunniapalkinnolla! Lopullinen sijoitus oli PN2.
Pentunäyttelyn jälkeen siirryimme alakertaan katsomaan tervuja ja gronttuja. Tervuissa oli juniori urokset vielä kehässä, joten ei paljosta jääty paitsi.
Ihanaa oli nähdä tuttuja, kavereita ja ystäviä ja päästä iloitsemaan muiden puolesta!
Kehien jälkeen pyörähdettiin vielä messualue ja kojut läpi.
Sunnuntaina meillä oli mukana Ritan gronttu narttu. Flikan kehä alkoi pyöriä klo 9, mutta meni aikaa, ennen kuin valionarttujen luokka alkoi. Ehdin rauhakseen katsella tervukehää ja nunnuttaa pientä Hittiä. <3
Pentunäyttelyn puolella tervut olivat vasta puolilta päivin, joten kiirettä ei ollut.
Ehti taas rauhassa olla ja seurustella ystävien kanssa.
Pentunäyttelyn puolella ei tullut sunnuntaina enää menestystä. Pieni Hitti oli niin väsynyt ja hieman "kiukkuinen" ettei keskittyminen kehässä oloon enää riittänyt. Hitti voitti kylläkin taasen luokkansa, mutta tuomari ei antanut pikku-likalle kunniapalkintoa levottoman käytöksen vuoksi.
Pentunäyttelyn jälkeen hoidimme viimein pienet shoppailut.
Koska veronpalautukset eivät enää tule joulukuussa, niin ei tullut paljoa osteltuakaan. Itse ostin vain metallisen noutokapulan ja bpk tervueren avaimenperän ja näihin kahteen asiaan upposi 19e. Olisihan siellä ollut paljon houkuttelevia asioita, kuten uusi treeniliivi ja muita treenikamoja, huppareita, palloja, patukoita jne. mutta onneksi järki säilyi!
Voisin kyllä tottua messariin ilman koiraa. Todella rentoa olemista, ehti katsoa rauhassa kehiä ja messualueella ei tarvinut koko ajan miettiä missä koira menee ja jääkö se jalkoihin. Furi ja Pele ovat molemmat olleet messarihälinässä mukana, ongelmitta, mutta ei kyllä yhtään niiden puolesta haitannut, että saivat jäädä kotiin.
Kyllähän messari jälleen verotti ja maanantain vapaapäivän käytin vielä nukkumiseen. Toisaalta jäi haikea fiilis, vuosi on tosiaan lopuillaan, mutta sain myös roppakaupalla uusia ideoita, intoa ja haaveita tulevaisuuteen!
-Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti