KPH:n tokotorstaissa käydessämme taisi tuttuni kysyä, et ollaanko menossa kokeeseen, vastaukseni oli että "jännä nähdä milloin". Seuruun liikkurointeja oli tasan sen yhden tokotorstain treenin verran, silloin treenasimme myös hyppyä. Kapulaankaan Pele ei alkuvuonna edes koskenut. Päivää ennen koetta tajusin, että emme ole treenanneet paikkista kokeenomaisesti ollenkaan. Lähtökohdat oli tosi hyvät, mutta muuten Pele oli suoriutunut treeneistä aina erinomaisesti ja liikkeet oli hallussa. Häiriössäkin se on aina pelittänyt.
29.9. ajellessani Mikkeliin kokeeseen, en osannut edes jännittää. Pele on niin varma, ettei ainakaan tarvinut pelätä sen käytöstä ihmisten edessä. Toisaalta kallis riski oli olemassa paikkamakuun treenaamattomuuden takia, mutta olin lähinnä menossa taitotason tarkistukseen, treenattaisiin sitten niitä liikkeitä, mitkä eivät sujuisi. Syyskuussa koe oli vielä ulkokentällä, vesisateessa. Muistan kävelleeni paikkamakuun suorittamiseen rennoin mielin. Viisi koiraa taisi olla rivissä, Pele makasin minuutin hievahtamatta. Meni maahan ensimmäisestä käskystä ja nousi ensimmäisellä "sivu" käskyllä. Tuomari nosti meidän kohdalla pistevihostaan esiin numeron 10. Siinä kohtaa saatoin jo alkaa hengittämään. Yksilöihin lähdin luottavaisesti. Pele oli ekassa kokeessaan hieman hämillään, kuitenkin reagoimatta ihmisiin. Liikkeet menivät vauhdilla ja jossain liikkeiden välissä Pele oli tuomassa mulle niitä pieniä, litteitä tötsiä...
Tämän kokeen notkahdus tapahtui juuri ennen tuomarin antamaa sepustusta yhteisvaikutelmasta, kun Pele palkkautui liinasta ja ehti siis purra liinaan, kuin saamaansa palkkaan. Tämän johdosta yhteisvaikutelma tipahti kutoseen. Siinä kohtaa en vielä tiennyt kokeen kulusta mitään. Kyseisessä kokeessa tuloksia ei kirjattu mihinkään seinälle, niin kuin aiemmissa käymissäni kokeissa olin tottunut tapahtuvan. Vasta palkintojen jaossa alkoi todella kuumottamaan. Kolmos- ja kakkostulosten jo mentyä saattoi hymy nousta kasvoilleni, saisimme ainakin sen ykkösen. Useita ykköstuloksia oli jo huudeltu, mutta edelleen odotimme omaa vuoroamme hakea kisakirja. Sitten. "Sijalla 5, pistein 180..." TÄH. Meidän eka koe ja 180/200!? Ja sijoituimme 13 koirakosta viidensiksi. Yhteisvaikutelman ollessa alle 7 ei kuitenkaan meille kunniapalkintoa tästä kokeesta, mutta tulipa hyvä mieli! Soitin kasvattajille ja hekin olivat revetä liitoksistaan. Oli aika huikea tokodebyytti!
29.9. Tokokoe, Mikkeli
Tuomarina Tuire Marjamäki
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen - 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
Luoksetulo - 10
Noutoesineen pitäminen - 10
Kauko-ohjaus - 7
Noutoesineen pitäminen - 7
Kokonaisvaikutelma - 6 (olisi siis ollut 8 ilman Pelen ilakointia)
Yhteensä: 180 / 200p
Ei lainkaan huono! Tästä oli ilo jatkaa. Päällimmäisenä jäi mieleen onnistumisen riemu ja vahva luotto kisakaveriini.
Seuraavaan kokeeseen meillä olikin reilun kuukauden tokotauko. Treenasimmehan peräti edellisenä päivänä, ennen koetta. Vakuuttuneena Pelen osaamisesta tiemme kävi siis "kotikokeeseen" Kotkaan 9.11. .
En ollut käynyt kotikokeissa sitten Sonin BH-kokeen. Mieltä myllersi hieman enemmän, kuin ennen ensimmäistä koetta. Nyt voisi olla tuttujakin katsomassa. Tuttu halli loi kuitenkin turvaa siinä mielessä, että Pele ainakin olisi intopinkeenä ja niinhän se olikin. Pele oli hyvin kuulolla ja selvästi lähdössä tekemään hommia. Kotkan kokeessa meillä oli niin hauskaa, että yksilösuorituksen jälkeen kysyin liikkurilta, että "tässäkö tää oli?". Yksilösuoritukset olivat tässä kokeessa ennen ryhmäliikettä eli paikalla makuuta. Vähän jännitti, kun paikalla makuun jälkeen tuomari nosti pistevihostaan numeron 7. Pele ei kuulemma mennyt ihan heti täysin maahan, mutta korjasi itse asian ilman toista käskyä. Makasi kuitenkin hievahtamatta ja nousi ekalla käskyllä perusasentoon.
Kotkassa pisteet tulivat sitten hallin seinälle ja saatoin päästää pienet riemunkiljahdukset nähtyäni pisteet 176,5 ja sijoitus 3!!! Ensimmäistä kertaa missään virallisissa kisoissa palkintopallille! JES!
9.11. Tokokoe, Kotka
Tuomarina Vesa Kallio
Paikalla makaaminen - 7
Seuraaminen - 9½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
Luoksetulo - 9
Noutoesineen pitäminen - 7½ (Pele otti kapulan toisella käskyllä)
Kauko-ohjaus - 9½
Estehyppy - 9½
Kokonaisvaikutelma - 10
Yhteensä: 176,5 / 200p
Viimeisin koitos oli sitten tänään Kouvolassa. Nyt jännitti ihan eri tavalla. Nyt olisi TOSI kyseessä. Koularikoe. Omg. Koepaikkana toimi maneesi ja se hieman jännitti, että mitäs jos hajut veisivät poikaa mennessään. Mun jännityksen ollessa taas selvästi erilaista, niin Pele alkoi taas tuomaan mulle niitä pieniä ja matalia tötsiä. Tuomaria Pelen toiminta lähinnä nauratti. Tässä kokeessa en todellakaan ehtinyt vilkuilemaan, että mitä numeroita tuomari meille vihkostaan nosti liikkeiden jälkeen. Tässä kokeessa paikkamakuu oli turvallisesti ensimmäisenä liikkeenä. Pele makasi hievahtamatta, mutta sykkeeni nousi, kun Pele makasi kahden koiran välissä ja Pelen vierestä toinen koira lähti liikkeelle, onneksi ohjaajan luo. Onneksi tämä häiriö ei vaikuttanut Pelen suorittamiseen millään tavalla ja poika makasi täysin paikallaan!
Ainut mieltä kaihertamaan jäänyt asia tässä kokeessa oli Pelen nollaama hyppy. Aikaisemmin ei yhtäkään nollaa ole pisteissä ollut, mutta tänään jostain syystä Pele koki tarpeelliseksi kiertää hyppyesteen. Tuli kuitenkin suoraan luokse jne.
Kokeessa tuli 3 ykköstulosta ja meille myös tässä kokeessa kolmas sija!!!
17.11. Tokokoe, Kouvola
Tuomarina Mari Väänänen
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen - 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9½
Luoksetulo - 9½
Noutoesineen pitäminen - 9
Kauko-ohjaus - 9
Estehyppy - 0
Kokonaisvaikutelma - 9
Yhteensä: 168,5 / 200p -> TK1!!!
Mitä mulla on päällimmäisenä mielessä? AIVAN MAHTAVA FIILIS!
Olemme saavuttaneet yhden tavoitteen ja se on tuo koulutustunnus! Nämä kokeet vahvistivat sen, mitä olen Pelestä sanonut, se on varma suorittaja. Siitä pisteet puhuvat puolestaan. Pelen kanssa on ilo kisata. Olen itse näiden kokeiden myötä löytänyt kisaintoni, tältä sen piru vie pitää tuntua. Pitkästäaikaa. Ei tarvitse pelätä, että mitä koira keksii seuraavaksi. Vaikka tein tietoisesti koedebyytin aivan huitsinnevadassa, niin mahtui sekaan myös yksi kotikoe. Varmuus ja ilo huokuu meistä suorittaessa.
Olo on myös kuitenkin hieman haikea, mitä seuraavaksi?
Tämän enempää en ole koskaan saavuttanut koirani kanssa. Olen Vascon, Sonin ja Pelen kanssa hinkuttanut kerta toisensa perään BH-kaaviota ja tokon alokasluokkaa. Nyt on taasen kaikki tuttu ja turvallinen saavutettu. Kaikki tästä eteenpäin on uutta, mitä en vielä ole kokenut. Toisaalta on pirun mukavaa päästä eteenpäin ja alkaa työstää aivan uusia juttuja. Johan tää on pikkuisen puulta alkanut maistumaankin. Hinkata samoja kuvioita ja liikkeitä vuositolkulla.
Seuraavaksi vuorossa on sitten jälkikoe tai tokon avoluokka tai aksakisat, vain luoja tietää mitä. Sen vaan sanon, että oli se mitä tahansa, niin on aivan saakelin hienoa tehdä mitä vain, kun vierellä on tälläinen koira kuin Pele. <3
-Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti