Koirat ovat aina olleet meidän lenkeillä ja sieniretkillä mukana. On ollut mielenkiintoista kykkiä mättäällä ja yrittää eristää suppilovahverot innokkaista belgeistä, mutta saalista punnitessamme totesimme, et onnistuttiin jälleen aika hyvin.
Valjastettiin siis koirat mukaan ja käveltiin meidän lähimetsään. Tää oli oikein loistava aktiviteetti yövuorojen välissä, itse ei tarvinnut liiaksi rehkiä, mutta koirat sai juosta ihan vapaasti ja kuluttaa energioitaan.
Hukalla oli kivaa elämänsä ekalla sieniretkellä. Hukassa on se kiva puoli, että se tosissaan juoksee ihan vain juoksemisen ilosta, mutta ei lähde kovin kauas ja tulee kyllä kutsusta luokse. Pojat rymistelivätkin yhdessä menemään pitkin metsää. Furi sen sijaan istui kivien päällä ja tarkkaili meidän kykkimisiä, sitä ei pidemmän päälle jaksa poikien reuhaamiset kiinnostaa.
Sääkin onneksi suosi suhteellisen hyvin, alkoi satamaan vasta kotimatkalla.
Ystävän seura tuli todella tarpeeseen. Ollaan tunnettu ihan lapsesta asti, itse en ollut edes koulussa vielä, kun tutustuttiin. On kiva, kun meille on kehkeytynyt mm. tämä sienestysperinne.
<3
 |
| Omasta naamastani hippasen paistaa stressi, kevyt turvotus päällä. Paras lauma. <3 |
Furi vahti meidän sienestystä.
Näitä herkkuja löytyi niin paljon, et meidän oli pakotettava itsemme lähtemään mättäältä pois. Seuraavan viikon aikana minä ja koirat kerätäänki suppiksia anopille sekä mun äidille.
-Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti