Rallytokon alkeiskurssi

Furin kanssa päästiin Agi-Kotkien järjestämälle alkeiskurssille. Yhden kerran päästiin jo treeneihin, mutta seuraavan kerran olikin jo iltavuoro pilaamassa suunnitelmat.

Rallytoko on mulle ihan vieras laji, vaikka moni tuttu sitä harrastaakin. Jotenki laji on jäänyt mulle ihan pimentoon ja oikeastaan ennen tätä kurssia mulla ei ollut hajuakaan mitä rallytoko oikeesti on. Olihan se aluksi tälläiselle pk-ihmiselle hieman hassun tuntuista, mutta me Furin kanssa oikeesti viihdyttiin ja meillä oli kivaa tiiminä!

Miksi Furi valikoitui tähän? Noh. Mua on jo pidempään harmittanut, että Furin kanssa tokoilusta ei tullut mitään ja agilitykään juuri sen kanssa ei tuntunut ihan omalta. Ollaan aikaisemmin koettu epäonnistumista siitä, että mä olen ohjaajana vähän turhan kova ja en osannut Furia viedä eteenpäin. Furi paineistuu todella nopeasti mun äänenpainosta tai jäykkyydestä. Furi on kuitenkin poikien ohella höntsäillyt kaikenlaista. Tokopohja Furilla on kuitenkin vahva ja se selvästi oli meille hyödyksi. Myöskin mun tutut on sanoneet, että laji voisi sopia juuri meille, koska koiralle saa puhua koko ajan. Furin kanssa ongelmana oli siis myös se, että kun olen hiljaa ja suoritamme, se on Furin mielestä epäilyttävää ja siinäkin paineistuminen tapahtuu.
Eikä meidän tutut tosiaan väärässä olleet. Furi oli rallysta niin innoissaan, että pitäessämme taukoa, se katseli muiden tekemistä ja heilutti häntää! Se siis todellakin nautti tästä ja tosissaan meillä oli kivaa yhdessä.

Harjoittelimme kaikenlaisia käännöksiä, pujottelua ja spiraalia.
Spiraali oli oikeesti mulle henkilökohtaisesti vaikeaa. Tuntui kuin olis mennyt laskuissa sekaisin. Lopuksi suoritimme jopa 3 kyltin radan! Siinä oli ainakin pujottelu ja käännös vasemmalle. Mikähän se kolmas oli?

Jokatapauksessa mulle jäi mukava käsitys rallysta, tää laji sopis mulle ja Furille. Jos syventyis lajiin, niin voishan sitä harkita ihan kokeitakin.

Loppuun joitain kylttejä, mitä harjoiteltiin!

Tää 360 oli molempiin suuntiin.

Tää oli myös vasemmalta sivulle.

Tää oli molempiin suuntiin.

Tääkin oli molempiin suuntiin.

Pitäkää peukkuja, että saan torstain työvuoron vaihdettua et me päästään taas rallyttelemaan!

-Sara

Sieniretki

Tänään saatiin mun hyvä ystävä meille kylään! Meillä on ollut tapana aina käydä lenkillä ja syksyllä ollaan aina käyty sienestämässä, kuin myös tänään.

Koirat ovat aina olleet meidän lenkeillä ja sieniretkillä mukana. On ollut mielenkiintoista kykkiä mättäällä ja yrittää eristää suppilovahverot innokkaista belgeistä, mutta saalista punnitessamme totesimme, et onnistuttiin jälleen aika hyvin.

Valjastettiin siis koirat mukaan ja käveltiin meidän lähimetsään. Tää oli oikein loistava aktiviteetti yövuorojen välissä, itse ei tarvinnut liiaksi rehkiä, mutta koirat sai juosta ihan vapaasti ja kuluttaa energioitaan.
Hukalla oli kivaa elämänsä ekalla sieniretkellä. Hukassa on se kiva puoli, että se tosissaan juoksee ihan vain juoksemisen ilosta, mutta ei lähde kovin kauas ja tulee kyllä kutsusta luokse. Pojat rymistelivätkin yhdessä menemään pitkin metsää. Furi sen sijaan istui kivien päällä ja tarkkaili meidän kykkimisiä, sitä ei pidemmän päälle jaksa poikien reuhaamiset kiinnostaa.
Sääkin onneksi suosi suhteellisen hyvin, alkoi satamaan vasta kotimatkalla.

Ystävän seura tuli todella tarpeeseen. Ollaan tunnettu ihan lapsesta asti, itse en ollut edes koulussa vielä, kun tutustuttiin. On kiva, kun meille on kehkeytynyt mm. tämä sienestysperinne. 

<3

Omasta naamastani hippasen paistaa stressi, kevyt turvotus päällä.

Paras lauma.
<3

Furi vahti meidän sienestystä.

Näitä herkkuja löytyi niin paljon, et meidän oli pakotettava itsemme lähtemään mättäältä pois. Seuraavan viikon aikana minä ja koirat kerätäänki suppiksia anopille sekä mun äidille.

-Sara

Uusi alku

Yllä olevissa kuvissa blogin sekä @wonderpaws__ :n tähdet.

Pele, Furi ja Hukka. <3

Tämä blogi on tehty instagram-tilin rinnalle. Aikaisemmin blogi sekä instagram löytyivät nimellä "belgianpower", mutta ikävän sometilin kaappauksen myötä edellisellä nimellä bloggaaminen ei tuntunut enää mielekkäältä. 

Blogin sekä ig-tilin takana ollaan kuitenkin me ihan samat tyypit! Mukavaa, jos olet meidän matkassa mukana edelleen.

Paljon on muuttunut siitä, kun aikoinani aloitin kirjoittamisen ja siirsin harrastukseni myös somen puolelle, mutta nyt on alkanut taas uusi aikakausi.

Paljon on jäänyt juttuja availematta ja kirjoittelematta, mutta varmaan johtui juurikin siitä kahden erinimisen asian kanssa pelaaminen. Verraten elämään naimisiin menon jälkeen niin on kamalaa, kun osa henkilöllisyyttä on uudella ja osa vanhalla nimellä.
Mutta jos nyt alkaisi helpottamaan.

Täältä pääset siis lukemaan meidän harrastuksista, arjesta ja ihan minun omista ajatuksistani. Kirjoitustahdista en mene takuuseen, koska elämä kolmivuorotyön, koiraharrastuksen, salillakäymisen ja perheen keskellä on joskus hyvinkin hektistä!

Kiitos kuitenkin sulle, joka luit jopa jo tämän!

-Sara